keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kevät toi kaipuun

Pudotuspelejä katsellessa on tullut sellainen ole, että ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen olen kaivannut elämää jääkiekkoilijana. Kävin livenä katselemassa kaikki Flyersin kotipelit ja lisäksi kävimme Lauri Marjamäen ja Saku Koivun kanssa katsomassa paikan päällä kaksi Washington-Pittsburgh-sarjan peliä ja yhden Tampan pelin. On tosiaan ollut kiva katsella otteluja, päästä seuraamaan loistavia pelejä ja kokemaan upeaa ilmapiiriä halleilla. On myönnettävä, että tätä kiekon täyttämää kevättä tosiaan kaipaa! Veikkailin Chicagolle ja Anaheimille pitkää kevättä, mutta molemmat joukkueet ovat jo pihalla peleistä. Minulle joukkueiden putoaminen oli yllätys, mutta se vain kertoo, että NHL:n pudotuspeleissä kuka vaan voi voittaa kenet tahansa. Chicagon pelejä seuratessa tuli myös mieleen, kuinka ainutkertainen viime kevät oli. Kiekkokauden kääntyessä loppusuoralle ovat ajatukset jo kesässäkin. Menen muutaman kaverini kanssa Ranskaan kesäkuun alussa katsomaan yhden jalkapallon EM-kisaottelun ja siitä lennän Suomeen kesäkuun puolivälin maissa. Juhannusjuhlien jälkeen aletaankin taas suunnitella meidän Kime 4 Kids -kisaa kovasti. Kiva päivä on taas varmasti tulossa. Myös syksyn World Cup -joukkueen tapahtumia on edessä kesän aikana ja ne jatkuvat sitten tiiviimmin elokuun lopulla. Tulee olemaan todella kiva haaste olla ensimmäistä kertaa mukana Leijonissa joukkueenjohdon puolella. Kyllä täällä jo kesää odotellaan. Pian nähdään. Kime

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Tukea jatkossa Mäntyrinteelle

Vaikka pelihommat päättyivät viime kesänä niin kuin toivoinkin niiden päättyvän, on jääkiekon ympärillä riittänyt puuhaa edelleen. Mestarijoukkueen perinteinen vierailu Valkoisessatalossa olikin vielä aika paljon isompi juttu kuin ikinä osasin kuvitella. Obaman tapaamisesta ja puheesta jäi niin kova muisto, että sitä kelpaa vielä muutaman kerran muistella. Obaman sanoista minulle tuli aika iso uutinen Philadelphiassakin ja aika moni ihminen on tullut sen jälkeen nykäisemään hihasta ja sanomaan, että olipa mahtava juttu. Kävin myös Nashvillessa lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa. Ensin All Stars –tapahtumassa ja sitten alumniottelussa. Oli aivan loistava reissu, kun pääsin käymään ensimmäisen NHL-seurani vieraana. Tapasin paljon eri ihmisiä, jotka olivat jääkiekon kanssa tekemisissä jo silloin kun pelasin siellä ja ehdin tavata myös vanhoja perhetuttuja. Nashvillesta on niin hienot muistot, että sinne on aina kiva palata. Kaupunkiin on erityinen side jo siksi, että kaikki kolme lastamme ovat syntyneet siellä. Käväisimme myös Pekka Rinteen kanssa syömässä niin hyvin, että se ilta hurahti aika pitkään! Erityisen hienoa oli päästä tapaamaan David Poile, jonka ansiosta minä sain ensimmäisen kerran mahdollisuuden näyttää taitojani NHL:ssä. Ilman häntä urani olisi voinut olla aika toisen näköinen. Olen pienessä roolissa myös Suomen maajoukkueessa, kun World cupia pelataan syksyllä. Toistaiseksi olen ollut mukana muutamassa puhelinpalaverissa ennen kuin ensimmäinen ryhmä nimettiin. Loppukauden aikana on tarkoituksena käydä täällä päässä katsomassa muutamia puolustajia, jotka jäivät ryhmän ulkopuolelle vielä näissä ensimmäisissä valinnoissa. Käyn lisäksi katsomassa jonkin verran NHL-pelejä Flyersin hallissa ja tarkkailen samalla suomalaispelaajien otteita ja laitan viestiä eteenpäin valmennusjohdolle. NHL:ssä on luvassa mielenkiintoinen kevät. Veikkaan, että idän puolelta Washington menee finaaliin ja lännen puolelta joko Anaheim tai Chicago. Washington on ollut todella kova koko vuoden ja joukkue on hyvin rakennettu. Heidän veskarinsa on myös pelannut huikean. Lännen puoli on hankalampi veikata, koska siellä on niin tasaista, että finaalissa voi olla kuka vaan viidestä tai kuudesta kärkijoukkueesta. Laitan Chicagon suosikiksi, koska heidän kokemuksensa playoffkiekosta on niin kova ja tiedän, miten he valmistautuvat ratkaisuotteluihin. Anaheim on toinen joka pelannut todella hyvin viime aikoina ja jos he jatkavat samaa rataa, niin joukkue tulee olemaan kova loppukahinoissa. Kun kesä lähestyy vauhdilla, on hyvä kertoa, että vaihdamme Kime 4 Kidsissä hyväntekeväisyyskohdetta. Jo ihan alun perin, kun Hämäläisen Mikan kanssa lähdettiin hyväntekeväisyyshommiin mukaan, puhuttiin, että mennään yhden kohteen kanssa aina noin 5¬-7 vuotta. Ajatus oli, että sillä tavalla toimimalla, pystymme todellakin auttamaan kohdetta, jota tuetaan. Vaikka tukemme menee jatkossa Mäntyrinteen perhetukikeskukselle, se ei todellakaan, että unohtaisimme Kysin lasten veri- ja syöpätautien osaston kokonaan. Ajatus on, että haluamme edelleenkin olla mukana auttamassa myös heitä, jos osastolla on jotain akuuttia tarvetta. Lisäksi joka kesäiset osastolla vierailut ovat minulle henkilökohtaisesti niin tärkeitä, etten jätä niitä pois missään nimessä. Mäntyrinteen perhetukikeskuksessa tehdään arvokasta työtä, kun alle 12-vuotiata lapsia ja heidän perheitään autetaan alkuun elämän tiellä. Kohta taas pelataan golfia. Toivottavasti mahdollisimman moni on kanssamme tekemässä hyvää. Kime

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kunnioitusta - Respect

Pääsimme viettämään pitkästä aikaa suomalaista joulua. Edellisen kerran olimme joulun Suomessa NHL:n lakkovuonna 2004, joten jo oli aikakin. Kun jouluaamuna sattui vielä satamaan lunta, niin pääsimme mökin pihassa laskemaan porukalla pulkkamäkeä. Meillä oli sukulaisia kylässä ja saimme viettää perinteistä joulua herkkuineen. Kun vielä Joulupukki ehti meillekin, kävimme saunassa ja pääsin pienelle pulahdukselle Kallaveteen, niin kyllä oli jouluntunnelma kohdallaan. Matka Suomeen oli hieno koko perheelle. Ehdin Suomessa ollessamme käymään myös nuorten MM-kisoissa Helsingissä ja sain kunnian olla kutsuvieraana Teemun paidanjäädytystilaisuudessa. Teemu on ollut minulle todella iso roolimalli ja oli ilo saada pelata hänen kanssaan vuosia maajoukkueessa. Koimme paljon hienoja hetkiä, tuli kovia voittoja ja kitkeriä tappioita. Arvostan Teemua todella paljon. Hän pysyi jääkiekon huipulla poikkeuksellisen pitkään ja mikä vielä parempaa, hän on aivan huipputyyppi kaukalon ulkopuolella. Respect. Tiedän, että Suomessa on uutisoitu siitä, etten saanut kutsua Linnanjuhliin ja jäin huomiotta myös Urheilugaalassa. En voi väittää, ettenkö olisi ottanut kutsua itsenäisyyspäivänjuhliin tai jotakin tunnustusta gaalassa vastaan mielelläni. Ei ole minun asiani arvioida muiden tekemiä päätöksiä, mutta harmikseni huomasin, että arvostukseni on aika pientä suomalaisten päättäjien silmissä. Itse asiassa minua ja uraani arvostetaan enemmän Pohjois-Amerikassa kuin Suomessa Olen erittäin iloinen Jarkko Niemisen, Koivun Sakun ja muiden palkittujen puolesta, sillä tiedän, mitä huippu-urheilu ja pitkä ura ihmiseltä vaatii. Itse sain tehdä työtä jota rakastin 15-vuotiaasta lähtien ja sain työstäni vielä todella hyvää palkkaa. Yritin aina tehdä työni täysillä ja olin onnekas, että pystyin pelaamaan niin pitkän uran. Oman urani aikana kunnioitus oli todella tärkeässä roolissa. Halusin pitää huolta siitä, että kunnioitan joukkuetovereita ja peliä ja yritin huolehtia myös siitä, että muut joukkueessa toimivat samoin. Sain kunnian pelata Leijona-paidassa pitkään ja maajoukkuepeleillä oli valtava merkitys urani kannalta. Ilman Suomen paitaan pääsyä, olisi urani varmasti ollut toisenlainen. Uskon, että huomionosoituksitta jääminen on myös omaa syytäni. Olen aina pyrkinyt pitämään matalaa profiilia pelihommien ulkopuolella. En ole halunnut olla näkyvästi esillä iltapäivä- tai naistenlehdissä. Varmasti osaltaan asioihin vaikuttaa sekin, että olen kotoisin Kuopiosta. Suomalaispäättäjien silmissä savolaispoika on helpompi ohittaa kuin Etelä-Suomessa kasvanut. On upea juttu, että Suomen nuoret voittivat toisen MM-kullan kolmeen vuoteen. Täällä Pohjois-Amerikassa en ole juurikaan päässyt seuraamaan Suomi-kiekon kehitystä, mutta oli hienoa nähdä nyt kaksi peliä. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, miten isokokoinen Suomen joukkue oli. Kun koon lisäksi on taitoa ja luisteluvoimaa, niin tulosta tulee. Ja kyllähän ykköskenttä oli huikea. Jo tulosten perusteella näyttää sille, että ruohojuuritasolla on alettu tehdä oikeita asioita. Mestaruuksien hetkelläkin on kuitenkin hyvä muistaa, että antakaa nuorten nauttia peleistä ja pelaamisesta. Voittamisen pakko tulee kyllä myöhemmin uralla eteen. Kime

perjantai 27. marraskuuta 2015

Isä vs. poika -kulmavääntöjä

Pääsemme pitkästä aikaa Suomeen joulun viettoon ja koko perhe odottaa sitä innolla. Toivottavasti Kuopion seudulle sataisi kunnolla lunta, että lapset näkisivät ensimmäistä kertaa elämässään kunnollisen valkoisen joulun. Isoja suunnitelmia joulun pyhiksi ei ole, mutta eiköhän sitä mökillä vietetä ja ainakin joulusaunassa käydä. Omat ravintolat pitää jossakin välissä tarkastaa ja muutaman KalPan pelin ajattelin käydä katsomassa. Jääkiekkoa on tullut seurattua yllättävän paljon, koska nyt siihen on ollut aikaa. Olen katsonut sekä KalPan pelejä netistä että seurannut NHL-kiekkoa. KalPan pelaaminen näyttää hyvältä. Paketti on erinomaisesti kasassa. Kävin itse asiassa tällä viikolla itsekin jäällä kokonaista kolme kertaa ja täysissä varusteissa, kun poikamme Samuel oli kotona lyhyellä lomalla koulusta. Luistelin ensimmäistä kertaa sitten viime kevään finaalien, mutta vielähän tuota pystyssä pysyi. Samuel halusi kokeilla pieniä isä vastaan poika kulmavääntöjä ja onneksi niistä on sen verran kokemusta, että vastusta pystyin tarjoamaan. Jäällä ei tullut yhtään sellainen olo, että haluaisin palata pelikentille, selkä jysähti jumiin heti ja on pakko myöntää rehellisesti, että vanhaksi tässä alkaa tulla. Kohta häviän omalle pojalle! Vaikka lopetin pelihommat Kime 4 Kids –hyväntekeväisyysgolfin kuusi kesää kestänyt perinne jatkuu. Tapahtuma on ollut iso juttu ja se, että se on vuosi vuodelta kasvanut, on ollut minulle yllätys. Suuret kiitokset kasvusta kaikille osanottajille. Kime 4 Kids –golfia on hieno järjestää, kun huomaa, että ihmiset viihtyvät tapahtumassa ja samalla pystymme auttamaan sairaita lapsia. Pieniä muutoksia tapahtumaan on luvassa, mutta joulun alusaikaan kuuluu odottamisen jännitys. Palataan uusiin asioihin sitten, kun niiden aika on. Mukavaa joulunodotusta kaikille, loihtikaahan Savoon valkea joulu. Kime

lauantai 3. lokakuuta 2015

Otetaan rennosti

Jäälle ei ole tehnyt mieli Uusi NHL-kausi alkaa ensi viikolla, eikä minulla ole ollut minkäänlaista hinkua jäälle. Kävin muutama päivä sitten hallilla katsomassa, kun pojat harjoittelivat ja olin tyytyväinen, kun sain seurata menoa sivusta. Viime kauteen oli ehdottomasti hyvä aika lopettaa. Peli on nuorempia ja nopeampia miehiä varten. Voihan olla, että jossakin vaiheessa talvella tulee sellainen olo, että haluaisi olla mukana, mutta realiteetitkin on pakko myöntää. Peli on kehittynyt niin paljon, että enää en pystyisi joukkuetta auttamaan sillä tavalla kuin haluaisin. Syksy on mennyt yllättävän nopeasti. Ensin piti järjestellä poikamme Samuelin muuttoa, kunhan lähti opiskelemaan yliopistoon valmistavaan kouluun pois kotoa. Sen jälkeen olen ehtinyt käydä vaimon kanssa Napa Valleyssa lomailemassa ja pelata paljon tennistä. Haluan pitää itseni hyvässä kunnossa sairautenikin vuoksi. Vielä ei siis tekemisen puutetta ole ollut, mutta eiköhän sellaisiakin päiviä kohdalle osu. Lähiaikoina on vielä edessä muutamat mestaruusjuhlat. Huomenna matkustan Chicagoon, kun siellä järjestetään sormusseremoniat ja keskiviikkona kauden avauspelissä on edessä toinen juhlailta, kun mestaruusviiri nostetaan hallin kattoon. Lokakuun 14. päivänä puolestaan täällä Phillyssä on ohjelmassa kunniakseni Kimmo Timonen Retirement Night, kun Blackhawks saapuu Flyersin vieraaksi. Luvassa on varmasti tunteellisia hetkiä, niin unohtumattomia kokemuksia vuodet Philadelphiassa ovat tarjonneet. Kime

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Melkoista hulinaa

Tunnelmiani uran viimeisen ottelun loppuhetkiltä on vaikea sanoin kuvailla. Kun Patrick Kane iski toisen maalin ottelun lopussa alkoivat kyyneleet valua silmistä. Jätkät halailivat minua vaihtoaitossa, kun tiesivät millaisessa tunnemylleryksessä elin. Koko kuudennen finaalin pelipäivä oli poikkeuksellisen tunteikas. Olin kyyneleet silmissä jo aamujäillä, kun kapteenimme Jonathan Toews vetäisi minua jossain vaiheessa hihasta ja sanoi, että ojentaa pokaalin ensimmäisenä minulle, jos mestaruuden voitamme. Pelin ja mestaruuden ratkettua neljä tai viisi päivää on mennyt sellaisessa juhlahumussa, etten ole ehtinyt edes sähköpostejani lukea, mutta nyt alan pikkuhiljaa purkaa onnittelujen sumaa. Pelkästään onnittelutekstiviestejä tuli satoja. En tiennytkään, että minulla on niin valtavasti ystäviä. On tuntunut upealle, että niin moni ihminen on iloinnut menestyksestäni. Kun pitkä ammattilaisurani on nyt ohi, jään kaipaamaan monia jääkiekon tunnelmia. Päällimmäisenä mielessä ovat tietysti voittofiilikset pelien jälkeen ja tuo kahden ja puolen kuukauden playoffpolku, jonka juuri joukkueena elimme. Pudotuspelien aikana joukkue on tiiviisti yhdessä ja sitä porukan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta jää kaipaamaan. Totta kai myös fanit jäävät mieleen. Harvassa ammatissa sitä saa esiintyä yli 20 000 ihmiselle lähes päivittäin. Uran varrelle on mahtunut paljon muutakin, mitä tulee varmasti muisteltua, mutta turha minun on tässä kaikkea luetella. Tulemme kesän viettoon Suomeen ensi viikolla ja Kime4Kids on edessä jo kolmen viikon kuluttua. Tänä vuonna tapahtuma tuleekin eteen nopeasti, kun mestaruusjahti ja kannun varmistuttua juhlahulinat venyivät näin pitkälle. Luvassa on jälleen hieno tapahtuma ja paikalle on tulossa taas kovanluokan pelimiehiä. Esimerkiksi upean playoffkevään pelannut Teuvo Teräväinen on luvannut tulla paikalle. Tehdään Tarinaan ikimuistoinen tapahtuma. Ainakin itse odotan sitä innolla. Kime

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Askelen lähempänä Stanley cupia

Eilen illalla kotihallissamme oli huikea fiilis. Kun menimme johtoon neljä minuuttia ennen loppua, yleisö pauhasi samalla voimakkuudella loppuun asti. Sarja Nashvillea vastaan oli tiukka, mutta onneksi se kääntyi meille. Myös Nashvillessa pelatuissa otteluissa oli hieno tunnelma. Oli hienoa palata tavallaan toiseen kotiin, mutta nyt on viimeiset pelit siellä pelattu. Uskon, että Predatorsilla on hyvä tulevaisuus edessä joukkueena. Kun Pekka on siellä vielä viimeisenä lukkona, niin joukkue tulee olemaan vahva vuosia eteenpäin. Itselleni sopeutuminen Chicagoon on ollut kahdella tasolla haastavaa. Etenkin vapaapäivät ovat olleet välillä pitkiä. Olen ollut täällä kohta kahdeksan viikkoa ja perhe on ehtinyt käymään luonani vain kerran. Onneksi vanhemmat tulevat tällä viikolla ja perhekin ehkä seuraavana viikonloppuna. On kiva saada seuraa. Pelillisestikin omaan rooliin on ollut vaikea sopeutua, mutta turha tässä on alkaa kitistä, kun joukkue voittaa ja pelaa hyvin. Joukkueen menestys on tässä hommassa kaikkein tärkeintä ja sen takiahan Chicagossa olen, että pääsen koko ajan lähemmäs Stanley cupia. Yksi askel on nyt otettu. Kentällä kyllä huomaa, että 40-vuotias kroppani ei meinaa millään rooliaan hyväksyä. Kun istun pitkiä taukoja penkillä, eivät jalat ole enää niin nuorekkaat, että tempoon hyppääminen onnistuisi helpolla. Vaikka roolini on kentällä pieni, on tärkeää, että olen muuten mahdollisimman paljon nuorempien pelaajien ja koko joukkueen tukena. Kime