tiistai 18. marraskuuta 2014

Samuelin pelireissuilla

Alkukauden viikot ovat menneet nopeasti. Arkisin olen vienyt lapsia kouluun ja jatkanut siitä hallille treenaamaan. Viikonloput puolestaan ovat menneet täysin poikani Samuelin jääkiekkoharrastuksen parissa ja hänen turnauksissaan. Reissata olen siis saanut edelleen, mutta nyt vain viikonloppuisin ja Samuelin kanssa. Kauden alussa oli todella vaikeaa ymmärtää, etten pysty pelaamaan, kun mihinkään ei koske eikä ole mitään oireitakaan. Halu päästä kentälle oli kova ja tulin monta kertaa peleistä kotiin pahalla päällä, kun ärsytti niin pirusti. Viime aikoina pelaamattomuus on ollut ja helpompaa ja olen oppinut ymmärtämään, että eipä tälle tilanteelle nyt voi mitään. Lääkekuurini jatkuu vielä pari kuukautta ja sitten tutkitaan tarkemmin, missä veritulppien kanssa mennään. Olen jättänyt itselleni pienen toivonikkunan auki. Haaveena on, että tässä vielä vuodenvaihteen jälkeen pääsen vetämään luistimet tosimielessä jalkaan, mutta kyllä se ikkuna on vain pikkuisen raollaan. Aika näyttää, mitä tapahtuu. Joukkueemme on aloittanut kautensa ailahtelevasti. Välillä on todella hyviä pelejä, mutta sitten lipsahtaa huonompiakin joukkoon. Tasaisuus pitäisi löytää. Voitot ovat toistaiseksi tulleet pitkälti ylivoimapelin ja ykköskentän ansiosta ja on selvää, että jatkossa tarvitaan enemmän onnistumisia laajemmalta rintamalta. Täällä ja siellä mennään kovaa vauhtia kohti joulua. Yleensä olen toivonut jouluksi vain muutaman päivän lomaa, jonka aikana saa rauhoittua ja viettää aikaa perheen kanssa. Kun vakiotoiveeni nyt toteutuu, toivon tänä vuonna meille kaikille terveyttä ja itselleni lisäksi muutamat uudet alkkarit. Kime

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti