maanantai 12. maaliskuuta 2018

Olympiakokemuksia ja jousipyssyjä

Olympialaiset olivat hieno kokemus myös televisiotöissä. Tykkäsin kovasti ja voisin tehdä saman uudelleen ihan milloin vain. Pääsin seuraamaan jääkiekkoa vähän eri kantilta kuin yleensä ja samalla tekemään pariakin eri hommaa eli studiokommentointia ja sain olla äänessä Oskari Saaren kanssa pelien aikana selostamossa. Molemmat hommat olivat mielekkäitä. Oikeastaan ainoa asia joka Pyeongchangin-reissusta jäi harmittamaan, etten ehtinyt nähdä oikein muita lajeja. Lumilajit, joita olisin halunnut käydä katsomassa, olivat vuorilla ja sinne oli tunnin matka ja kulkeminen pikkuisen hankalaa. Harmi, ettei Suomi päässyt jääkiekkoturnauksessa parhaalle tasolleen. Muutamat yksilöt onnistuivat olympiaturnauksen vaatimalla tasolla, mutta kokonaisuudessa onnistujia oli liian vähän. Olisin kaivannut Leijonilta myös enemmän pelirohkeutta. NHL:ssä nuoret suomalaiset ovat sen sijaan olleet vakuuttavia. Kaikki suomalaiset, jotka ovat nousseet esiin pelaavat uransa parasta kauttaan ja he ovat nousseet isoihin rooleihin omissa joukkueissaan. Kun tulee runsaasti vastuuta ja peliaikaa, on myös mahdollisuus onnistua. Mikko Rantasen, Aleksander Barkovin, Patrik Laineen ja kumppaneiden onnistumiset tekevät hyvää koko suomalaiselle jääkiekolle. Menestyjien avulla saamme lisää nuoria ensinnäkin NHL:aan ja sitä kautta vielä isoihin rooleihin. Nykyisissä nuorissa on Suomen A-maajoukkueelle todella hyvä runko tuleviin koitoksiin isoissa turnauksissa. Laineen 40 maalia on huima suoritus, mutta kilpailijakin on kova, jos hän meinaa maalikuninkuuden viedä. Aika paljon pitää Patrikin vielä maaleja läiskiä, jos meinaa Ovetshkinin voittaa, mutta uskotaan siihen. Suomalainen maalikuningas olisi todella kova juttu. Laine on iso mies ja saa todella hyvän vipuvarren, kun ampuu. Pitää kuitenkin muistaa, että tuollaisen tason maalintekijästä puhuttaessa on pakko olla synnynnäinen lahjakkuus ja lisäksi taitoa on pitänyt jalostaa todella kovalla työllä. Aikamoinen määrä on pitänyt ampuilla kiekkoja takapihalla Esimerkiksi Ovetshkinin maila on niin löysä, etten minä saisi sillä kiekkoa edes nousemaan. Hänellä on poikkeuksellinen taito käyttää vipuvarttaan oikein ja saada maila toimimaan kuin jousipyssy. Kevään pelejä on aina mielenkiintoista seurata. Toivotaan suomalaisille onnistumisia täällä NHL:ssä ja savolaisille siellä Liigassa. Kime

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Peukut pystyssä Eaglesille

Kävin viisissä olympialaisissa pelaajana, mutta olen todella innoissani, kun pääsen seuraamaan kisoja nyt toiselta kantilta, televisiokommentaattorina ja katsojana. Siinä vaiheessa kun lupauduin hommaan, oli oletus, että NHL-pelaajatkin ovat mukana kisoissa, mutta niillä mennään, jotka ovat käytettävissä. Minulle se teetättää lisää taustatöitä, koska kisoissa on paljon pelaajia, joita en tunne ennakolta. Jopa Suomen joukkueessa on minulle uusia tuttavuuksia, mutta se vain lisää mielenkiintoa, kun pääsen tutustumaan joukkueisiin kunnolla. Odotan tasaista turnausta. On vaikea sanoa, mikä joukkue on suurin suosikki. Ilman kansallistunnuksia pelaavalla Venäjällä on nimekkäin joukkue, mutta taustalla on todella tasaista. Suomella on hyvä paikka voittaa vaikka olympiakultaa. Pelaajana muiden lajien seuraamiseen ei ole ollut olympialaisissa mahdollisuuksia. Toivottavasti pääsisin nyt näkemään ensimmäistä kertaa esimerkiksi avajaiset. Myös muita suomalaislajeja olisi kiva nähdä. Esimerkiksi Iivo Niskasen hiihtoja olisi mukava käydä katsomassa. Olen saanut pelata omalla urallani Suomen kapteeniksi valitun Lasse Kukkosen kanssa ja hän on ehdottomasti koko porukan sydän. Lasse on erittäin tärkeä palanen joukkuetta, vaikka välillä jäällä kiirettä pitäisikin. Hän pystyy korvaamaan kokemuksellaan nopeuden puutetta ja suurin hyöty hänestä tulee kopissa ja penkillä hengenluojana. Hän on myös tuttu ja luotettava kaveri valmennuksen suuntaan. Täällä Pohjois-Amerikassa olympiaturnausta ei ole jääkiekon osalta paljon julkisuudessa käsitelty, mutta muuten Pyeongchangin kisat ovat kyllä esillä. Olympialähetyksiä mainostetaan televisioissa päivittäin ja kisat ovat iso asia myös amerikkalaisille, niin kuin pitää ollakin. On mielenkiintoista nähdä, millaiset kisat Etelä-Koreassa järjestetään. Philadelphiassa paljon olympialaisia enemmän puhuttaa tällä hetkellä Eagles, joka eteni ensimmäistä kertaa sitten kauden 2004 Super Bowliin. Olin paikan päällä seuraamassa, kun Eagles varmisti paikanSuper Bowlissa, enkä muista sellaista meininkiä vähään aikaan kokeneeni. Tämä kaupunki elää juuri nyt täysillä joukkueen mukana. Amerikkalainen jalkapallo on aivan suvereenisti kaupungin ykköslaji ja se näkyy ja kuuluu kaikkialle. Ihmiset puhuvat Eaglesista koko ajan ja lehdet ovat täynnä juttuja joukkueesta. Täällä ihmiset tykkäävät järjestää kotonaan isoja Super Bowl -juhlia ja uskon, että mekin menemme perheenä joidenkin ystävien luokse peliä katsomaan. Itse emme järjestä mitään sen kummempaa, sillä minä lähden jo heti seuraavana aamuna aamukoneella kohti Etelä-Koreaa. Jää siis Super Bowl juhla minun osaltani lyhyeksi. Jos voitto tulee, niin harmittaa, kun jää ainutkertainen mestaruusparaati näkemättä. Pidetään peukut pystyssä Eaglesille. Tom Brady on voittanut jo liian monta mestaruutta. Nyt on Philadelphian vuoro. Kime